”Olipa mahtavaa! En muista koska olisin viimeksi saanut näin pitkäksi aikaa pysähtyä vain keskustelemaan.” Tähän lausahdukseen päättyi lasten liikunnan ja urheilun teemalla käyty 1,5 tunnin keskustelu Ylen ja Erätauko-säätiön Hyvin...
”Olipa mahtavaa! En muista koska olisin viimeksi saanut näin pitkäksi aikaa pysähtyä vain keskustelemaan.”
Tähän lausahdukseen päättyi lasten liikunnan ja urheilun teemalla käyty 1,5 tunnin keskustelu Ylen ja Erätauko-säätiön Hyvin Sanottu -festivaaleilla syyskuun viimeisenä lauantaina. Toteamuksessa kiteytyi koko festivaalin tavoite: positiivisen keskustelukulttuurin edistäminen ja siihen rohkaiseminen koko yhteiskuntaa koskettavista aiheista. Festivaalin keskustelut olivat fasilitoituja, ja ne käytiin Erätauko-säännöillä. Säännöt painottivat toisen kuuntelua ja kunnioittamista sekä muiden puheeseen liittymistä omista kokemuksista kertoen. Keskustelujen tarkoituksena ei välttämättä ollut ratkaisujen löytäminen vaan yhteisen ymmärryksen lisääminen.
Lahden Hiihtoseura valikoitui aiheellaan ”Lasten urheilu: tulevaisuuden terveyttä ja tähtiä tuottamassa” festivaalikeskustelun järjestäjäksi useiden kymmenten hakemusten joukosta jo alkukesästä. Keskustelu sai odottamattoman hyvää alustusta, kun mollivoittoisten olympialaisten jälkimainingit kuumensivat aiheen yllättäen kaikkien huulille.
Tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman moniääninen Hyvin sanottu -keskustelu. Paikalle kutsuttiin monipuolinen kattaus lasten ja nuorten liikkumisen ja urheilun parissa toimivia, keskustelumyönteisiä kasvoja: valmennuksen ja seuratoiminnan asiantuntijoita, koulumaailman edustajia, liikkuvien lasten vanhempia, nykyisiä ja entisiä nuoria urheilijoita. Ennen keskustelun alkua ringin tyhjillekin paikoille saatiin täytettä, kun festivaalihengessä mukaan liittyi osallistuja yleisön joukosta. Sivummallakin seurannutta yleisöä osallistettiin keskusteluun koko sen ajan.
Mistä lapsen motivaatio liikkumiseen kumpuaa?
Kysymys on todella tärkeä pohdittaessa ratkaisuja ns. drop-out -ilmiöön: aivan liian moni lapsi lopettaa liikunnan harrastamisen jo alakouluiässä. Tämä on uhka sekä kansanterveydelle että kilpaurheilusta nousevalle huippu-urheilulle. Kaikista ei tarvitse tulla tähtiä, mutta niiden syttyminen on todennäköisempää mitä suurempi on liikkujien massa.
Motivaation jykevimmiksi kulmakiviksi nousivat keskustelussa minäpystyvyys ja osallisuus. Motivaatio jatkamiseen kumpuaa siitä, kun lapsi huomaa osaavansa ja pystyvänsä, ja saa siitä positiivista palautetta ja huomiota. Jokaisella meillä on omat yksilölliset vahvuutemme, joiden löytäminen on motivaation syttymisen perusta. Tämä tapahtuu muiden tuella. Kuten meille kaikille, lapsille ja nuorille on tärkeää kuulua porukkaan. Lapsia näkyy enää valitettavan harvoin pihapeleissä ja -leikeissä, joten osallisuuden tunteiden tarjoaminen on seuratoiminnan ydinosaamisaluetta. Vaikka kyseessä olisi yksilölajikin, yhteiset treenit, leirit ja kilpailureissut luovat näyttämön lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksille.
Keskustelun lomassa soljui upeita, konkreettisia ideoita motivaatioteemaan liittyen. Esimerkiksi Lahdessa, jossa Urheilukeskus ympäristöineen tarjoaa todella kattavan lajivalikoiman helposti saataville, voitaisiin seurojen yhteistyöllä kehittää lapsille eräänlainen sporttipassi. Eri lajien kokeileminen monipuolisesti edesauttaisi omien vahvuuksien löytämistä – ja sitä kautta motivaation kasvua ja säilymistä.
Ketkä kaikki näyttelevät tärkeimpiä sivurooleja, kun päätähtemme lapsi ja nuori etenee liikkujan polullaan?
Liikuntaa harrastava lapsi on tekemisissä monenlaisten valmentajien ja ohjaajien kanssa. Heidän ammattitaitonsa on tietenkin merkittävässä roolissa, jossa kysytään paitsi kannustamista ja yksilön ominaisuuksien huomioimista, myös kykyä ja uskallusta asettaa matalankin kynnyksen liikkumiseen järkeviä tavoitteita ja riittävä vaatimustaso. Jopa kannustavalla ja ohjaavalla tuomarilla voi yksittäisessä pelissä olla merkittävä rooli lapsen liikuntapolulla. Koulussa lapsi taas viettää ison osan arkipäivästään. Alakoululaisen koulupäivään on helppoa ujuttaa liikunnallisia elementtejä ja sitä tehdäänkin jo, vaikka koulun ja opettajien tuleekin toki keskittää rajalliset resurssinsa ensisijaisesti perustehtävänsä hoitamiseen.
Kaikki lähtee kuitenkin kodista ja vanhemmista. Vanhemmat ovat ”oman jutun” löytymisessä paitsi mahdollistajia ja tukijoita monin eri tavoin, mutta myös äärimmäisen tärkeitä esimerkin näyttäjiä. Liikunnan perustaidot syntyvät jo hyvin varhain leikin lomassa, kodin arjessa, yhdessä touhuamalla. Jos liikunnalliset perustaidot ovat kunnossa ja työ niiden eteen on tehty jo varhaislapsuudessa, eri lajien kokeilu, motivaation kannalta tärkeä onnistumisten kokemusten saaminen sekä kehittyminen ohjatun harrastamisen parissa helpottuu huomattavasti. Tärkeä kysymys onkin se, millä yhteiskunta tai me yksittäiset toimijat voimme tukea ja motivoida vanhempia tässä heidän perustavaa laatua olevassa tehtävässä? Tai ylipäätään saada heidät tietoisiksi roolinsa merkittävyydestä?
Miten some ja muu media vaikuttaa lasten ja nuorten liikkumiseen ja asenteisiin liikuntaa ja urheilua kohtaan?
Sosiaalinen media on yhtä aikaa sekä hyvä että paha. Sen kautta lapset ja nuoret tavoitetaan tehokkaasti, ja esimerkiksi suosittujen tubettajien tai muiden (ei-urheilija) idolien esimerkki liikunnallisesta elämästä voi innostaa seuraajia samaan suuntaan. Huipulla urheilevat taas ovat omassa viitekehyksessään tärkeitä roolimalleja, joilla on siksi myös valtava vastuu toiminnastaan somessa.
Toisaalta some koukuttaa ja aiheuttaa siten passiivisuutta. Algoritmit saavat aikaan kuplia, joissa maailma näyttäytyy epätotena ja saattaa aiheuttaa paineita ja epäonnistumisen tunteita. Sinä, joka tätä juttua luet, olet todennäköisesti liikuntamyönteinen, liikunnallisissa piireissä elävä. Somesi on täynnä samantyyppistä elämäntapaa, mikä aiheuttaa illuusion siitä millainen maailma on. Meidän liikuntakuplassa elävienkin on tärkeää muistaa, että aivan lähellämmekin on lukuisia lapsia ja nuoria, jotka eivät syystä tai toisesta liiku juuri lainkaan.
Tämä on todellinen uhka sekä tulevaisuuden terveydelle että huippu-urheilulle. Jos otamme kaiken kiireen keskellä aikaa rakentavalle keskustelulle, se lisää yhteistä ymmärrystä pulmallisesta ja monisyisestä kokonaisuudesta. Ja yhteistä ymmärrystä seuraavalla yhteisellä toiminnalla saamme käsiimme moniakin ratkaisun avaimia.
Lahden Hiihtoseura kiittää lämpimästi Hyvin sanottu -keskustelun osallistujia:
Pia Pekonen (valmennusosaamisen erityisasiantuntija, Olympiakomitea)
Pasi Salervo (koripallovalmentaja ja -isä)
Anssi Kemppi (hiihto- ja jalkapalloisä, seura-aktiivi)
Olivia Lisko (taitoluistelija)
Tiina Nieminen (lasten pyöräilykoulun rehtori, luokanopettaja, sporttiäiti)
Riina Toiviainen (koulu-PT)
Tommy Rundgren (uimaseuran toiminnanjohtaja, ex-uimari, uinti-isä)
Katja Hautaniemi (opinto-ohjaaja/Pajulahden urheiluopisto, ex-yleisurheilija, pesäpallo/yu-äiti)
sekä yleisö
